Tässä blogissa mietteitään tuovat esiin turkulaisessa raviurheilussa vahvasti mukana, tavalla tai toisella, olevat henkilöt.
Kaviouran kupeesta
20.1.2012
HYVÄ SIVUTUULI, KÄÄNTYMÄSSÄ MYÖTATUULEKSI
”Pelien haltuunotto” on ollut lähes kaikkien raviurheilussa jotenkin mukana olevien päivän iskulauseena jo jonkun kuukauden. H-hetki koitti vuodenvaihteessa ja olen positiivisesti yllättynyt siitä valtavasta yleisestä kiinnostuksesta mikä on kohdistunut vaihtojen ja pelien kehityksen suhteen. Tuntuu siltä, että suomalainen pelaaja ja asianharrastaja on esimerkiksi läntiseen naapurimaan vastaavaan, huomattavasti enemmän kiinnostunut vaihdoista ja niiden kehityksestä.
Haltuunoton onnistumista on yhtä lailla kiitelty kuin torpedoitu. Varovaisuuteen on kuitenkin syytä, kun uutta aikaa on kuitenkin eletty vasta parikymmentä päivää, mutta otsikkoa mukaillen, aikakin sivutuulessa ollaan.
Onnistumista voidaan arvioida monelta suunnalta. Joku vertailee pelien vaihtoja viime vuoden lopun vaihtoihin, joku viime vuoden vastaaviin. Joku arvioi haltuunoton onnistumista omien pelien osuvuuden mukaan. Hyvä mittari lienee kuitenkin peleille asetetut tavoitteet, siinäkin pitää muistaa olla kriittinen. Tavoitteetkin voivat olla ”väärät”, liian pienet tai liian isot.
Raviradoille nyrkkisääntö vuoden 2012 budjetoinnissa omien ravien osalta oli että peruspelit (voittaja, sija, kaksari, troikka ja duo) kannattaa arvioida nolla kasvulla, eli samalle tasolle kuin 2011. Toto75 vaihtotavoitteeksi asetettiin 350.000 euroa. Toto75-päivän avaavaan Toto4-pelin ei suuria odotuksia kohdistettu, kaikki voimavarat haluttiin kohdistaa Toto75-peliin jotta sen vaihtotavoitteeseen päästäisiin. Metsämäen vaihtotavoite lauantaipäivän Toto75-raveihin, 870.000 euroa (josta Toto75-peliä 350.000 euroa ja Toto4:ää 30.000 euroa), tuntuu Teivon viikontakaiseen vaihtoon (1,168 m€) ”väärältä”, eli liian pieneltä, mutta hyvä niin. Liian usein on ravien ennakoimisessa ja budjeteissa asetettu rima ja tavoitteet liian korkealle.
”Hevoset palaavat kotiin” TV-mainos on saanut suurta huomiota. Voittihan se juuri ”Kuukauden parhaat sekunnit” kilpailun, ja siinä kisassa eivät huonot pärjää. Metsämäellä on kunnia isännöidä kotiinpaluun kolmatta kierrosta lauantaina 21.1. Viimeinen hevosten kotipesän (Suomen Hippos ry) järjestämä valtakunnallinen peli, silloin V5-peli ratkaistiin 5.12.1981, kotitallin viimeinen voittajakvintetti oli Posteri/Marja-Liisa Paavilainen, Hybrid Rose/Heikki Korpi, Tabag/Heikki Korpi, Telluri/Markku Kärki ja Minit Y/Heikki Korpi. Huomenna on tuosta hetkestä kulunut 30 vuotta 1 kuukausi ja 16 päivää. Jo oli aikakin hevosten tulla kotiin!
Roger Johansson
12.12.2011
EN OLE KYNÄMIES, MUTTA KOITETAAN
Aloitin Turun ratallin vuokraajana 1.12.2011 alkaen. Tallissa, jota on isännöinyt ainakin Antti Hannula, isäni hyvä ystävä, tosi hevosmies. Sellainen kuva ainakin minulle jäi kun pikkupoikana siellä isäni kanssa kävin. Sen jälkeen tallia piti Kari Mäkinen. Sekin tuttavuus tuli Karin isän Pertin ja minun isäni Erkin kautta. Karin ja Annen kanssa oltiin hyviä perhetuttuja. Kari oli hyvä kaveri, hänen eläma vaan jäi kovin lyhyeksi. Olen sitä usein miettinyt. Arto Hammar oli seuraava. Hannulan Antilta paljon oppia saanut Kiskon kova ajomies. Arto antoi Turulle varmasti ison työpanoksen. Onnea jatkoon uusissa ympyröissä!
Olen todella innoissani tallin vuokrauksesta. Turun hyvät treenimahdollisuudet yhdistettynä Paraisten merellisessä ympäristössä olevaan maaseututalliini antavat todella monipuoliset valmennusmahdollisuudet. Yhteensä karsinapaikkoja on 24. Olen lisäksi suunnitellut laidunnusta esim. varsoille Paraisille. Erityisen kiitollinen olen myönteisestä vastaanotosta, jonka olen saanut. On tullut paljon onnitteluja ja kannustusta, Suurkiitos!
Haluaisin myös ottaa kantaa nuorten suomenhevosten kilpailumahdollisuuksiin. Hippos kannustaa ajamaan opetus- ja koelähtöjä, jopa 2-vuotiaana! En koe että siitä on kovinkaan paljon hyötyä. Itse olen ollut kovin pettynyt siihen,että 3-vuotiaiden lähdöt on kolme kertaa peruttu, vaikka osallistujia olisi ollut vähintään seitsemän. Jos kutsuliitteessä on sarjat, ne pitää ajaa. En tiedä mikä minimi olisi, ehkä kuusi. Lämminverisillä ajetaan usein kuudella, oli sitten nuoria tai vanhoja. Selvä sääntövelvoitus radoille. Omistajilta ja valmentajilta ei voi vaatia, että pitäisi vielä miettiä tuleeko hyvä pelilähtö. Tästä asiasta mulla riittäisi vielä paljon asiaa, mutta kynästä loppuu lyijy! :)
Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat asiakkaat!
Jyrki Filatoff
25.9.2011
DRAMAATTINEN VIIKONLOPPU ON TAKANA
Metsämäen ravikauden päätapahtumat ovat tämän vuoden osalta takana. PM-viikonloppu tarjosi yleisölle huippu-urheilua termin parhaassa merkityksessä ja oheistuotteena myös ennen näkemätöntä dramatiikkaa. Kokonaisuutena kaksipäiväisiä raveja voidaan pitää, ainakin ei-objektiivisesta näkökulmasta katsottuna, onnistuneina. Myös taloudellinen tulos nousi tyydyttävälle tasolle.
Pääkilpailun tapahtumia spekuloidaan ja puntaroidaan varmasti viikkotolkulla. Jo tässä vaiheessa eri sivustoilla on luettavissa lukuisia, toisistaan poikkeavia näkökulmia ja jossitteluja. Viisaus ja jyrkätkin mielipiteet on helppoa, kenties turvallistakin kätkeä nimimerkin taakse.
Ottamatta sen enempää kantaa siihen, mikä meni oikein ja mikä väärin, voidaan todeta se tosiasia, että tuomarit tekevät urheiluissa sääntöihin liittyvät päätökset. Noihin päätöksiin meidän on tyytyminen eivätkä ne jälkeen päin ole muutettavissa. Toki asiallinen kritiikki on aina suotavaa, mutta sillä vaikutetaan vain tulevaisuuteen, ei menneisyyteen.
Lähtöjen taso muodostui poikkeuksellisen korkeaksi ja urheilullinen anti upeaksi. Perjantai-illasta jäi mieleen, paitsi Tananaan komea voitto, myös Vodan hieno loppuriuhtaisu Metsämäki Stayerissa. Lauantai tarjosi monia herkkupaloja, joista tietysti pääkilpailun ohessa Express Typen vakuuttava esiintyminen kotiradallaan ilahdutti. Sörkän Sälli otti luulot pois ikätovereiltaan ja Notable Nutsin onnistuminen kuului Vivaldi Flevon tyrmäävän kirin ohessa päivän kohokohtiin. Puitteet olivat erinomaisessa kunnossa, jopa järjestäjien pitkä, ajoittain toivotonkin kommunikointi säänhaltijan kanssa tuotti tulosta.
Kiveksi kenkään jäi se tosiasia, että kuudennessa PM-kisassa ei vieläkään saatu suomalaisvoittajaa. Optimistisin silmin tarkasteltuna välimatkaa läntisten naapureitten kylmäveritasoon ollaan kaventamassa. Meillä on lahjakkaita nuoria hevosia, joitten joukosta saattaa löytyä se todellinen Tähti. Ehkäpä naapureitten voittokulku kyetään katkaisemaan jo vuoden päästä. Jos ei vielä silloin, viimeistään vuonna 2013 saadaan suomalaisen hevosen nimi Pohjoismaitten mestareitten kunniakkaaseen luetteloon.
Mauri Mäkynen
20.6.2011
RAVIKESÄ TÄYDESSÄ VAUHDISSA!
Ravikesä on kuumimmillaan mutta täällä Metsämäessä on hiljaista. Kesäkuun alkupäivinä ajettujen ravien jälkeen ei päästä tositoimiin ennen kuin heinäkuun loppuviikolla. Onneksi sentään heinäkuussa ajetaan parit lounasravit että pahin kilpailutarve tulee vähän tyydytetyksi. Lähimmillä naapuriradoilla Porissa ja Forssassa on myös hiljaista kilpailuosastolla kesäaikaan. Toisin oli kylmimpinä talviviikkoina ,silloin oli kilpailuja tarjolla yli tarpeenkin. Näin valmentajan näkövinkkelistä katsoen taitaa olla täälläpäin järkevää tähdätä hevosten vire talveen, jolloin on helpompi päästä kilpailemaan. Meidän tallia rasittaa vielä rokotuspakko joka alkoi aikoinaan vuodenvaihteessa ja rokotukset tahtovat vieläkin ajoittua samaan aikaan. Tämä aikataulu minun on laitettava uuteen järjestykseen kuluvana kesänä ja syksynä.
Kilpailujen aikataulussa taas on avainasemassa ravien kuuluttaja. Viime talvena alkoi mainio uudistus (Tapio Perttusen ehdotuksesta) jossa kuuluttaja kertoo lähdön alkamisajan minuutista alkaen 15 sekunnin välein. Tämä ei varmaan tee yleisölle mitään mutta auttaa kilpailijaa, varsinkin hankalien hevosten kanssa, onnistumaan lähdön ajoituksessa merkittävästi. Valitettavasti kuuluttajat tekevät työtään liian usein vasemmalla kädellä ja kuulutukset jäävät kuuluttamatta. Sama koskee muitakin kuulutuksia. Näissä tapauksissa tulee monta kertaa kilpailijalle kiire tai oletkin lähtöpaikalla liian aikaisin ja hevonen kuumenee turhaan. Ulkopuolinen ei varmasti tule näitä asioita ikinä ajatelleeksi.
Tulostaso on tällä hetkellä ennen kokematon. Karsittujen lista on pitkä ja jos pääset mukaan niin vastuksesta ei ole pulaa. Nyt ei auta muu kuin lopettaa kirjoitushommat ja palata treeniosastolle jos saisimme vielä hevoset pärjäämiskuntoon!
Hyvää kesää!
Harri Koivunen
25.3.2011
TÄHTIÄ TARVITAAN
Vaikka otsikoin edellisen kirjoitukseni varsin optimistisesti, raviurheilun konkreettisen nousun ennusmerkit ovat vielä kadoksissa. Haluan ottaa esille yhden merkittävän osa-alueen tuon mahdollisen ja toivottavan nousen elementtivalikoimasta, julkisuuskuvan.
Suomalaiset ovat urheiluhullua kansaa. Toki tässä suhteessa hulluus on tietyllä tavalla pahentunut, koska yhä useammat seuraavat fanaattisesti moottorien pöristelyä.
Katseen kääntäminen raviurheilun suuntaan vaatii kansainvälisiä menestyjiä. Valitettavan pitkään ulkomaiset osallistujat ovat käyneet rohmumassa rahaa Suomen kansainvälisistä suurkilpailusta. Meikäläiset hevoset eivät ole pystyneet vastaavanlaiseen menestykseen ulkomailla kilpaillessaan.
Täällä lämminveristen ykkössarjoissa ovat jyllänneet monet tuontihevoset.
Mistä ja milloin tulee se SF-ravuri, joka kykenee voittamaan Finlandia-ajon ja vierailemaan menestyksellisesti läntisen naapurin ykkössarjojen kovissa koitoksissa. Tähän kysymykseen en itse pysty vastamaan, mutta uskon ja luotan, että Suomessa on asiantuntijoita, joilla saattaa olla vastaus valmiina. Koulutus, tutkimus, ohjaus ja onni lienevät avainasemassa megatähteä jalostettaessa. Kun tällainen ravuri löytyy, kiinnostus raviurheiluun lisääntyy varmasti jopa toistaiseksi alaa tuntemattomien ihmisten joukossa.
Tärkeää olisi myös se, että suomenhevospuolelle saataisiin todellinen tähti. Kotimaisen rodun suhteen tällä foorumilla on saatu lukea Pekka Heinisen ansiokkaita ajatuksia niistä toimenpiteistä, joilla suomenhevonen saatetaan jälleen kilpailukelpoiseksi muitten pohjoismaitten rotujen kanssa.
Viime vuosien ravikuninkaat ja –kuningattaret eivät syystä taikka toisesta ole nousseet todellisiksi tähtiurheilijoiksi suuren yleisön silmissä. Lähellä oltiin Erikassonin suhteen viime vuoden Olympia-ajon finaalissa, jossa sisukas ori kahmaisi yleisön kannustuksen ja sympatiat. Valitettavasti Erikassonille kävi niin kuin kävi. Onneksi tämä taistelutahdon ruumiillistuma on taas palaamassa radoille. Se, että hevosen kotirata on Metsämäki, on Turun seudun raviurheilun kannalta perin merkittävää.
Maanantaina 28.3. nähdään myös toisen Metsämäen suursuosikin paluu, kun Mikko Rivinoja tuo Express Typen starttiin. 5-vuotiaaksi varttuneella oriilla on mitä ilmeisimmin mahdollisuuksia edetä pitkälle. Olisikohan se meidän seuraava kansainvälinen tähtemme? Sitä sopii ainakin toivoa.
Positiivista julkisuuskuvaa luodaan tietysti mediassa. Kuten on monesti huomattu, etenkin sanomalehdet tarttuvat isolla otteella niihin negatiivisiin asioihin, joita raviurheilun piirissä tapahtuu. Tämä todennäköisesti johtuu tietämättömyydestä ja vuosikymmeninen takaa periytyvästä asenteesta hevosurheilua kohtaan. Urheilulajin faktat ja yhteiskunnallinen merkitys unohtuvat.
Ohjastajilla on avainasema julkisuuskuvan suhteen niin hyvässä, kuin pahassakin. Voittavasta valjakosta ohjastaja on sattuneesta syystä se osapuoli, jota haastatellaan. Haastatteluista pitäisi ottaa kaikki mahdollinen positiivisuus irti, olla inhimillinen, näyttää tunteensa ja ennen kaikkea osoittaa voittamisen riemua. Muutamilla ohjastajilla koko repertuaari on hallinnassa, mutta läheskään kaikilla ei. Tuskin nykypäivän menestyjistä kukaan Paavo Lahden kaltaiseksi huuliveikoksi yltää, mutta runsaammat, kuin kahden sanan vastaukset kysymyksiin, ovat suotavia. Tietysti näissä tilanteissa on vastuu myös haastattelijoilla, jotka keskimäärin selviävät osastaan vähintäänkin kohtuullisesti. Olisikohan tarpeen järjestää jossakin sopivassa tilanteessa palaveri, jossa käytäisiin läpi haastattelutilanteita niin haastateltavien, kuin haastattelijoittenkin näkökulmasta?
No, jos ei muuta saada aikaan, pyritään ainakin ajattelemaan positiivisesti!
Mauri Mäkynen
10.3.2011
SUOMENHEVOSISTA
Edellinen blogini ei jäänyt pelkästään luettavaksi Metsämäen sivuille, vaan levitettiin riepoteltavaksi muillekin foorumeille. Monista nimimerkin taakse kätkeytyneistä negatiivisistakin kommenteista ja kehotuksista huolimatta uskallan julkaista lupaamani toisen osion.
Useat, minä mukaan lukien, ovat olleet huolestuneita suomenhevosen tulevaisuudesta. Muistamme hyvin (?) vuoden 1978 kylmäveriottelun, missä o. Hurja löi 20 metrin takamatkalta sekä Ruotsin, että Norjan kylmäveriset. Läntiset naapurit olivat asettaneet osallistumisensa ehdoksi tuon 20 metrin takamatkan suomenhevosille vedoten näiden ylivoimaan. Viime vuosina on tilanne ollut huolestuttavasti toisin päin ja kansainvälisissä lähdöissä on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tullut pahasti turpaan. Juuri nyt on syytä iloon. Viime vuoden olympiaraveissa pystyi Erikasson jo lyömään hurjalla loppukirillä Moe Bragen. Nyt Pariisissa sitten oikein jysähti kun Tähen Tuuri ja Hovimäki voittivat ja Veeran Turo sekä Feelis varmistivat sunnuntaina Suomelle neloisvoiton. Parhaimmat onnittelut koko joukkueelle. Toivottavasti saavutettu menestys innoittaa suomenhevosten omistajia ilmoittamaan ajokkejaan yhä useammin myös kansainvälisiin lähtöihin ja PM-kisakin saa vihdoin voittajan Suomesta. Voi olla, että huolestuminen on turhaa, jota todella toivon, mutta toisaalta kehitys Norjassa ja Ruotsissa on ollut todella huimaa viimeisen 30 vuoden aikana.
Kylmäveriseminaarissa 2009 Metsämäessä tuli esille eräs mielestäni aika mullistava ero suomalaisten ja norjalaisten jalostuskäytännössä. Norjalaiset astuttavat tammansa viimeistään 5-vuotiaana, kun taas suomenhevosten keskimääräinen astutusikä taitaa olla lähempänä 13 vuotta. Ymmärrettäväähän se on, sillä hyvä tamma tuottaa kilpailemalla enemmän rahaa ja mainetta kuin siitoksessa.
Jos jalostuksella ylipäätään päästään parempiin ikäluokkiin, niin kyllä näin suurella erolla suomalaisen ja norjalaisen käytännön välillä täytyy olla vaikutusta lopputulokseen pidemmällä aikavälillä.
Palaan runsas vuosi sitten Ypäjän jalostuspäivillä esittämiini ajatuksiin ja oletuksiin sekä niiden pohjalta tehtyihin kiistattomiin matemaattisiin laskelmiin. Laskelmani lähtökohdaksi otin ikäluokan, jonka (keskiarvo)ennätys on 1.25,0 ja että valikoiva, suunniteltu jalostus parantaa tuloksia (keskimäärin) 0,5% eli seuraavan ikäluokan ennätys olisi 1.24,6. Näillä oletusarvoilla matematiikka antaisi meille 60 vuoden kuluttua ikäluokan, jonka ennätys olisi 1.20,0 mikäli seuraava ikäluokka syntyisi aina 5 vuoden kuluttua edellisestä. Mikäli taas teettäisimme uuden ikäluokan joka 15. vuosi, olisi käytössämme 1.23,3 vauhtinen kilpahepo. Nämä ääripäiden laskelmat osoittavat, että asialla on merkitystä, vaikka matematiikan käyttö näin suoraviivaisesti ei varmaankaan anna ihan oikeaa totuutta. Seuraavassa taulukossa on laskettu 5, 7, 9, 11, 13 ja 15 vuoden välein tapahtuvien ikäluokkakiertojen vaikutus lopputulokseen:
| Ikäluokkakierron nopeus / | ennätys 60 vuoden kuluttua |
| 5 v | 1.20,0 |
| 7 v | 1.21,4 |
| 9 v | 1.22,2 |
| 11 v | 1.22,7 |
| 13 v | 1.23,1 |
| 15 v | 1.23,3 |
Oletusarvoja voidaan muuttaa ja laskelmia monipuolistaa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että hyvät tammat (miksei myös hyvät oriit) olisi saatava siitokseen nykyistä paljon nopeammin. Vanhoille tammoille suunnatut tammahyvitykset ja etuudet ovat jalostuksen jarruna. Voidaan kärjistää, että jopa kuningatarkilpailu nykyisillä säännöillä kuuluu edelliseen kategoriaan, vaikka tarkoitus alunperin on ollut kokonaan toinen. Lyhyesti todettuna tammakilpailut ja tammahyvitykset on suunnattava nuorille tammoille ja nuorena astuttaminen tehtävä houkuttelevaksi. Nuorten siitostammojen laatupalkinto on tämän suuntainen porkkana, joskin vielä riittämätön. Tukirahat voidaan kuitenkin priorisoida uudelleen, jos tarvetta on. Tiedän, että ajatukseni kauhistuttavat ja vihastuttavat monia, mutta kuitenkin suomenhevosen pitäminen kehittyvänä ja kansainvälisesti kilpailukykyisenä voi olla rodun elinehto. Haluammehan säilyttää aktiivisen, kilpailevan ja kansainvälisestikin pärjäävän suomenhevosrodun. Museohevoseksi sitä ei tarvitse suojella, vaikka sen historia onkin varsin kunniakas.
Pekka Heininen
17.2.2011
KIITOS KUNNIASTA!
Kiitos kunniasta päästä hienoa asiaa kirjoittavien blogi-kirjoittajien joukkoon. Yritän olla luottamuksen arvoinen.
Ravien palkinnoista, ratojen taloudesta ja pelivaihdoista puhutaan nyt paljon ja kiivaasti. Lähes kriittistä tilannetta pahentaa juuri nyt vallitseva pakkaskausi. Raveja perutaan ja rahaa ei ratojen kassaan tipu. Kynnys peruuttaa ravit on onneksi yleensä ollut oikealla korkeudella. Turhia peruutuksia ei ole ollut, vaikka taloudellisesti ainoa voittaja tai paremminkin vähiten häviävä lienee peruuttava rata.
Palkinnoista puhuttaessa tuntuu joskus siltä kuin osa kritiikin esittäjistä luulisi, että ratojen tai Fintoton kellarissa olisi setelipaino. Siitä vaan painokone raksuttamaan uusia seteleitä, palkinnot ylös ja ala kannattavaksi. Muutama kriittinen kirjoittaja vaivautuu kyllä esittämään parannuksiakin nykyiseen järjestelmään ja hyvä niin. Akuutin kriisin lääkkeeksi tarvitaan nyt ratojen peleistä saaman osuuden palauttamista entiselle tasolle, mutta pitkävaikutteisillekin rohdoille on tarvetta. Olen aina uskonut, että suuri yleisö on kiinnostunut huippu-urheilusta. Hyvät hevoset, tiukat kilpailut ja kansanväliset lähdöt saavat sekä yleisön että rahat liikkeelle. Olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mielestä määrää meillä on riittävästi, mutta laatua puuttuu niin hevosissa kuin kilpailuissakin. Kustannuksia tulisi kohdistaa voimakkaasti määrän sijasta laatuun.
Hyvän hevosen ylläpito ei ole sen kalliimpaa kuin pärjäämättömän ja ravien suurella tarjonnalla pystytään kasvattamaan (vähän) totovaihtojen volyymeja, mutta kun otetaan huomioon ratojen kilpailukohtaiset kustannukset varsinkin talvella, taitaa kokonaistulos olla vähemmän mairitteleva. Pelkään tai toivon, en itsekään tiedä kumpaa, että tulevaisuudessa ajaudutaan tilanteeseen, jossa ravien profiili on selkeästi kaksijakoinen. On selkeästi A-ravit, joissa mahdollisimman hyvät palkinnot ja sarjatarjonta myös vaativa ja B-ravit, joissa palkintotaso vähäinen ja sarjatarjonta suunnattu aloittelijoille. Näiden B-ravien organisaatio olisi saatava myös mahdollisimman kevyeksi, jotta päivä mahdollisimman vähän rasittaisi järjestävän seuran taloutta.
Ennen sanottiin, että kyllä tamma on varmempi hankinta kuin ori, sillä jos se ei ole kunnollinen kilpahevonen sen voi astuttaa ja myydä varsoja. Tätä määrää meillä nyt on. Suurempi todennäköisyys saada huippu hyvä yksilö astuttamalla parhaan tamman parhaalla oriilla ja vielä toivoo parasta. Uskon, että näin menetellen kokonaiskustannukset hyvää hevosta kohti ovat alhaisemmat kuin hakea määrän ja alhaisten varsamaksujen kautta lottovoittoa.
Jotta tämä vuodatus olisi täydellisesti ilman päätä ja häntää, puran mieltäni vielä markkinoinnista. Olen suunnattoman ärsyyntynyt erityisesti Veikkauksen V5- ja V75-mainoksista, joissa hevosväki kuvataan ääliöiksi tai vähintään Heikki Kinnusen ”Viljo”-persooniksi. Ruotsin vastaavissa mainoksissa ravi-väki kuvataan fiksuiksi, tunteikkaiksi ihmisiksi ja tuodaan voimakkaasti esille rakkautta hevoseen, yhteen luomakuntamme hienoimmista olioista.
Ensi kerralla sitten suomenhevosista.
Pekka Heininen
Kirjoittaja on suomenhevosen omistaja.
12.2.2011
KILPAILIJAT VAATIVAT RANGAISTUKSIA!
Jo on aikoihin eletty kun radalla aletaan vaatia lisää rangaistuksia. Mitta on kuitenkin tullut täyteen. Lähtöjen viivästys alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus.
Jäisillä talviradoilla kengitys joutuu koville ja huolimattomuudesta rangaistaan heti. Kenkä irtoaa ja lähtö viivästyy. Huolimaton kilpailija halveksii kanssakilpailijoita, yleisöä, pelaajia ja toimihenkilöitä. Monta kertaa lähdön tulojärjestys muuttuu. Kuumat hevoset tuhlaavat voimansa hermoillessaan ylimääräisellä verryttelyajalla. Usein parhaiten lähtöön saa valmistautua valjakko joka viivästyksen aiheuttaa: kenkä jalkaan ja radalle, pari minuuttia aikaa lähtöön.
Nämä viivyttäjät ovat usein taparikollisia. Vermossakin 6.2. eräällä treenarilla oli kaksi hevosta startissa, toisella irtosi kenkä lämmityksessä ja sitten toinen esittelyn jälkeen. Toisen valmennettavan kenkä lähti vasta startissa. Sama on usein valjasrikkojen kanssa. Risaiset varusteet eivät kuulu kilparadalle.
Ravikilpailusääntöjä tulee muuttaa niin että lähdön viivyttämisestä rangaistaan ankarasti. Ehkä 100 euron sakko kengityksen tai valjastuksen pettämisestä olisi kohdallaan. Tai sitten kylmän viileästi pois ja kotimatkalle. Surkuhupaisinta on kun viivytys alkaa joskus jo koelähdöstä, silloin ainakin kotimatkalle ja tervetuloa ensi raveihin uuteen yritykseen. Ainoana poikkeuksena tulee hyväksyä kanssakilpailijan aiheuttama viivästys esim. valjasrikko kolaritapauksessa.
Kilpailijan näkövinkkelistä katsoen nämä asiat ovat paljon enemmän haittaavia kuin jotkut rokotustietojen puutteellisuudet tai esittelystä myöhästymiset joista muistetaan aina maksulapulla.
Näin kun kirjoittelen niin tietysti ensi kerralla tulee oma moka. Lupaan kuitenkin niellä ankarankin rangaistuksen mukisematta ja hävetä ankarasti.
Harri Koivunen
8.2.2011
VALOA TUNNELIN PÄÄSSÄ
Raviurheilu sukelsi parin viime vuoden aikana pelottavan syvälle. Tuo sukellus näkyi ennen kaikkea pelivaihdoissa, joitten merkittävä pudotus kuristi koko alan taloutta. Palkintoja jouduttiin pienentämään ja tämä synkisti rajusti hevosen omistajien, valmentajien ja koko merkittävänä työllistäjänä toimivan urheilulajin tulevaisuudennäkymiä.
Alkuvuoden tilastot osoittavat, että valoa on näkyvissä ja pelivaihdot ovat kääntyneet loivaan nousuun. Tästä huolimatta käsiä ei voida laittaa taskuun ja ruveta viheltelemään. Töitä pitää tehdä jatkuvasti. Kysymys, kuinka saamme lisää väkeä raviratojen katsomoon, vaatii ratkaisumalleja. Niitä on varmasti etsitty pitkään ympäri valtakuntaa, mutta viisasten kivi on edelleen löytämättä.
Olisiko inhimillisyyden korostaminen yksi markkinointitapa. Hyvällä syyllä voidaan väittää, että raviurheilu on yksi inhimillisimmistä, kenties inhimillisin urheilulaji. Hevonen on mitä inhimillisin eläin, sen valmentajaa voidaan hyvällä syyllä sanoa inhimilliseksi ihmiseksi. Menestystä tulee siinä vaiheessa, kun nämä kaksi inhimillistä tekijää löytävät yhteisymmärryksen ja toisiaan auttaen sekä opettaen etenevät siihen tilanteeseen, jossa otetaan mittaa muista inhimillisistä kaksikoista kaviouralla. Nykymaailma on niin kertakaikkisen kova, että hevosurheiluun liittyvät pehmeät arvo saattaisivat oikealla tavalla tarjottuina kohota merkittäväksi vastapainoksi kivikovalle elämäntavalle. Inhimillisiin arvoihin perustuvan markkinoinnin tulisi luonnollisesti koskea koko maata ja olla näin keskusjärjestöjohtoista. Tämä ei tietenkään poista sitä mahdollisuutta, että yksittäisillä raviradoilla, kuten Metsämäessä voitaisiin pienessä mittakaavassa kokeilla inhimillisten tekijöitten esille tuontia.
Metsämäessä puitteet ovat erinomaiset. Totohallin remontti loi ympäristön, joka hakee vertaistaan koko maasta. Tuossa ympäristössä uudetkin tulijat todennäköisesti viihtyvät huomattavasti paremmin, kuin niissä betoniholveissa, joita useimmilta raviradoilta löytyy oleskelupaikoiksi.
Mikään ei kuitenkaan ole itsestään selvää, ei edes se, että Metsämäessä käy suhteellisen mukavasti väkeä.
Tätä kirjoittaessani katselen ajajaliigan tilannetta, joka on poikkeuksellinen ja mielenkiintoinen. Arto Hammar johtaa liigaa ja Koivusen Harri on vasta kolmantena. Toki vaatimattomillakin ennustajan lahjoilla voi todeta, että tilanne muuttuu varsin pian ja Koivunen ottaa oman paikkansa liigan kärjessä. Toivoa sopii, että Hammar säilyttää hyvän otteensa ja kamppailee myöskin kärkipään sijoituksista. Metsämäen omien miesten menestys on hyvää mainosta radan toiminnalle.
Kaikki positiiviset signaalit, joita Metsämäestä saadaan lähtemään maailmalle, ovat tarpeen.
Menestyvää huippuhevosta tarvitaan ja mielestäni sellainen on näkyvissä. Varjosen Bellan omistaa ja Harri Koivusen valmentama San Marino Wood on ainakin koelähdössä ja parissa voitokkaassa startissaan näyttänyt siltä, ettei se haavereitta heti häviä. Toivotaan ranskalaisruunalle voitokasta kauden jatkoa.
Mauri Mäkynen
Kirjoittaja on hevosenomistaja ja Turun Hippoksen hallituksen jäsen.
19.1.2011
MIETTEITÄ VUODESTA 2010
Vuosi 2010 kului tallillemme onnistuneissa merkeissä. Tallin hevosten juoksemat 70 voittoa ja 187.000 euroa palkintorahoja olivat hyvä saldo vuoden loputtua. Olen listannut vuoden mieleenpainuvampia muistoja (sekä negatiivisia että positiivisia).
Vuoden huippuhetket:
Erikasson: Hallitsi alkukauden kilpailuja suvereenisti ja kirsikaksi kakun päälle tuli Olympia-ajon voitto Jokimaalla huipputunnelmissa. Yleisö heräsi loppusuoralla hurjaan kannustukseen ja tuntui mahtavalta kun Bellan pikkuori ohitti loppumetreillä Moe Odinin.
Express Type: Mikko Rivinoja piti Express Typen koko kauden iskussa. Eugen Pylvänäisen Muistoajossa irtosi voitto Suomenennätysajalla. Vuoden päätähtäin, Suuri Suomalainen Derby, päättyi voitonjuhliin Express Typen vuorenvarmojen esitysten jälkeen sekä finaalissa että karsinnassa. Kausi pistettiin pulkkaan Kultadivisioonavoitolla Turun PM-raveissa.
Vuoden kauhunhetki:
King Davidin vasen ohjas irtosi lähtöauton takana kesällä Teivossa ja hässäkkä oli valmis. Pari hevosta meni ylitseni, mutta onneksi muistoksi jäi vain kavion muotoinen mustelma lonkkaan ja entisestään heikentynyt itsetunto. Syksyllä onnistuin vielä jäämään suojahanskasta kiinni pylväsporakoneen jenkatappiin. Tuloksena murtuma peukalossa.
Vastoinkäymiset:
Harmittavat loukkaantumiset varjostivat kautta. Vaikka loukkaantumiset kuuluvat lajiin, rassaavat ne aina mieltä. Erikasson loukkaantui Elitkampen-reissun jälkeen ja kausi oli ohi. Ribaude nousi kovaan iskuun, voitti Joensuu-ajon ja oli vahva kakkonen Tammer-ajossa mutta etujalka alkoi vihoitella. Näin ori alkoi latautumisen uuteen kauteen. Syksyllä talliin tuli ykköstason vahvistus, Meadow Fox. Ruuna aloitti suoraan kahdella V75-voitolla (toinen Porin finaalissa huikean esityksen jälkeen) mutta vanha jalkavamma muistutti olemassaolostaan ja nousu jäi kesken.
Vuoden menetykset:
Tallin kantava voima, luotettavista luotettavin apuvalmentaja Piia Kantoluoto päätti siirtyä Tampereen Hevosklinikan palkkalistoille. Piiaa on ikävä ja hänen panostaan tallissa on vaikea korvata. Ribaude, Callela E-Mail, Goldenburg, Ranch Get On ja Judy ovat muutamia Piian hoitamista voittokoneista joiden ura ei olisi onnistunut ilman Piian suurta panosta.
Dicey Spicey aloitti uransa loistavasti ja suurten toiveiden herätessä tuli kylmä suihku: tamma siirtyi Stig H. Johanssonin talliin.
Tallin menestyjät:
Exdream kruunasi nousujohteisen kautensa upealla kolmostilalla Derbyssä. Ruuna miehistyi merkittävästi starttien myötä ja osoitti syksyllä kuuluvansa ikäluokan kärkihevosten joukkoon.
Ranch Get On on luotettava työmies joka on jatkanut pärjäämistään joka radalla, kelillä, matkalla ja juoksunkululla.
Mm. Baker Birdland, Dashing Eagle, Hard to Pass ja Eagles Arrow pitivät tallin värejä esillä kilpaillen ahkerasti ja voitokkaasti. Toivo Niemi, tulevaisuuden ohjastaja , avasi voittotilinsä syksyllä Metsämäessä.
Sain ajaa useita hyviä lainahevosia. Niistä haluan tuoda esiin kaksi, Larsin ja King Reinholdin. Lars teki upeita juoksuja ja menestyi mainiosti, kunnes heinäkuun Suurmestaruusajon jälkeisten myrskyisten tapahtumien jälkeen oriin kausi päättyi. King Reinhold intoutui kauden aikana mainioihin esityksiin, mitä todistaa voittojen määrä. Niitä kertyi ruunalle 11 kappaletta.
Kovimmat pettymykset:
Club Metsämäen molemmat hevoset menivät penkin alle. Kimpalle vaihdettiin hevostakin kesken kauden mutta mikään ei auttanut. Tuntui kuin hevoset olisivat olleet kirottuja eikä kummallakaan päästy edes starttiin.
Venäläisten hevoset: Ballade loukkaantui juuri ennen aloitusta ja Callela Chelsea ei löytänyt enää tallissamme virettään. Molemmat ovat nyt lähtemässä Moskovaan.
3000. voitto tuli kaudella plakkariin ja nyt ei auta kuin ladata täysillä kohti uutta tuhatlukua jos ikä ja voimat riittävät sinne saakka.
Harri Koivunen
