Ajankohtaista

Vermon pitkäaikainen kilpailusihteeri Virpi Järveläinen jää eläkkeelle

pe 6. maaliskuuta 2020 12.46.00

Vermon kilpailusihteeri Virpi Järveläisellä, 63, on perjantaina viimeinen työpäivä. Vuodesta 1988 saakka Vermossa työskennellyt Järveläinen pitää ensin käyttämättömät lomat ja jää sitten virallisesti eläkkeelle. Työurallaan hän työskenteli ennen Vermoa Hevosurheilu-lehden tilaajapalvelussa ja Suomen Hippoksen kilpailuosastolla.

Järveläinen on raviperheestä lähtöisin, sillä hänen isänsä Unto Järveläinen ja tätinsä Mirjam Nyström tunnettiin vuoden 1980 ravikuningatar Pimarin omistajina. Ensikosketus raviurheiluun Virpille tulikin jo lapsena Juvalla Kuhajärven jääraveissa.

”Kotona oli aina hevosia ja sitten lähdin Helsinkiin kesätöihin, mutta kun pääsin pääkallopaikalle hommiin, ei tullut enää pois lähdettyä”, Virpi naurahtaa.

”Vuonna 1976 aloitin Hevosurheilun tilaajapalvelussa ja ensimmäinen puhelu oli muistaakseni Erik Skutnabbilta, jolta oli jäänyt lasku maksamatta. Puhelun päätteeksi Nappi totesi, että ihminenhän hänkin vain on. Sittemmin meistä tuli hyvät kaverit.”

Myöhemmin Virpi jatkoi töihin Suomen Hippokseen, missä hän työskenteli mm. sakkoperinnässä, oli mukana kehittämässä ravikilpailusääntöjä ja järjestämässä tuomaripäiviä. Hippoksen jälkeen paikka aukesi Vermossa, kun silloinen kilpailusihteeri Timo Mahlamäki siirtyi ravivalmentajien puheenjohtajaksi. Myöhemmin 2010-luvulla Mahlamäki ja Järveläinen työskentelivät työparina Vermon kilpailuosastolla.

Vermon vuosilta Virpille on jäänyt mieleen monet suurravit sekä kohtaamiset hevosihmisten kanssa.

”Ensimmäiset niin sanotut jytkyravit eli yhteiset 75-ravit ruotsalaisten kanssa olivat hienot, samoin totta kai molemmat Vermon kuninkuusravit. Hienoja voittajia on ollut niin paljon, että vaikea nostaa yhtä muiden yläpuolelle. Vuosi 1981 ja Ideal Du Gazeau on kuitenkin jäänyt mieleen. Moni muukin on kertonut saman jutun, kun se tuli myöhässä esittelyyn ja upea musta läsipäinen hevonen. Tuntui, että asvaltti kääntyy ympäri ja sitä pyörtyy, kun hevonen oli niin upea.”

Käytännön tekeminen raviradalla on muuttunut melkoisesti Virpin työuran aikana. Vuonna 2008 käyttöön otettu Heppa-järjestelmä oli vielä utopistinen ajatus siihen aikaan, kun kaikki ilmoittautumiset otettiin puhelimitse vastaan ja alettiin päivittää hevoskohtaisia kortteja käsipelin.

”Silloin otettiin hevosten numerot ylös ja laskettiin ensin karsintapisteet ja syötettiin ne koneelle. Samoin kaikki pöytäkirjat tehtiin käsin ja virheiden mahdollisuus oli moninkertainen nykyaikaan verrattuna.”

”Huimassa kehityksessä sekä raviurheilussa että yhteiskunnassa on saanut olla mukana. Charme Asserdalista lähti aikanaan kova nousu raviurheilussa ja sen jälkeen on tullut nähtyä huonompiakin aikoja. Sinänsä perusasiat eivät ole muuttuneet: hevoset juoksevat ovaalin muotoisella radalla ja yleensä ensimmäisenä maalissa oleva voittaa.”

Raviurheilun tulevaisuuden osalta hän toivoisi, että laji olisi entistä yhteiskuntakelpoisempi ja kaikkia arvostettaisiin enemmän.

”Kaikki voisivat arvostaa toistensa panosta enemmän”, Virpi muotoilee. ”Erityisesti kasvattajia voisi huomioida enemmän, koska se on se pohja, josta kaikki lähtee. Esimerkiksi nopeampi rahan kierto voisi auttaa siinä. ”

”Raviurheilu pitäisi saada yhteiskunnallisesti paremmin hyväksyttäväksi, että se ymmärrettäisiin laajemmin. Hevostaloudella on työllistävä vaikutus ja hevoset pitävät monia ihmisiä asumassa maaseudulla eli estävät maaseudun autioitumista.”

Eläkepäivinään Virpi aikoo jatkaa aktiivisena raviharrastajana puolisonsa Iikka Riipisen kanssa. He ovat mukana neljässä kimpassa Grainfield Fannyn, Mascate Matchin, Rannan Pomon ja Quite A Boyn osaomistajina.

”Kimppaomistaminen on ollut tosi hieno idea, koska tavallisella palkkatyöläisellä ei ole varaa omistaa hevosia yksin. Raviliiga on poikinut paljon hyvää ja esimerkiksi mekin mentiin ensin mukaan Vermon ensimmäiseen Raviliiga-hevoseen ja lisää kimppahevosia tuli sen jälkeen.”

”Raveissa käynti varmaan lisääntyy tämän jälkeen. Varmaan se on ensin ihmeellistä kun on ollut 44 vuotta työelämässä eikä tarvitsekaan joka aamu lähteä duuniin. Onneksi kissa herättää aamupusujen kera. Olen viihtynyt Vermossa hyvin, saanut paljon uusia ystäviä ja tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin”, Virpi kiittää.


Myös Virpin Milli-kissa on ilahduttanut Vermon toimiston väkeä viime kuukausina.