1926 Käpylän ravirata - aluksi puhuttiin kyllä Pasilan kesäradasta - vihittiin käyttöönsä syyskuun 26. päivänä. Kaksi vuotta aikaisemmin alulle pantu hanke oli viivästynyt, sillä suoperäiselle maalle rakentaminen vei varoja enemmän kuin urakkasummaksi sovittu 177.200 markkaa. Rata oli komeasti 20 metrin levyinen, mutta rakennuksista jouduttiin aluksi tinkimään niin, että vain kilpailutuomareille rakennettiin lava. Avajaisravien ensimmäinen voittaja oli helsinkiläisen V. Långin omistama ja ajama ori Haij, joka juoksi 44,8. Ensimmäisen kilpailupäivän jälkeen oli kuitenkin rataennätyksen haltija aikansa kuuluisuus ori Murto, joka juoksi 36,0. Helsinkiläinen Eino Koskinen oli ostanut pari vuotta aikaisemmin Murron 150.000 markalla, jota hintaa ori Käpylän voitollaan lyhensi 1.000 markalla.
1928 Suomeen saatiin viimeinkin totalisaattoripelit. Ensimmäisen kerran pelattiin helmikuun 5. päivänä Pohjoissataman jäällä, jossa avauskohteen vei 7-vuotias tamma Hiipakka ajalla 46,7 ja kertoimella 5,54. Historiallisen päivän ensimmäiseksi vaihdoksi tuli kolmituhantisen väen voimin 88.510 markkaa. Pelimuotoina oli voittaja ja sijoitus, palautusprosentti oli 70.
1929 Murto juoksi heinäkuussa Seinäjoella Kauko Eestilän ajamana 2000 metriä 2.58,8/29,4. Kolmonen oli puhkaistu! Tulosta pidettiin pitkään epävirallisena, vaikka kaikki olosuhteet ja ajanotto olivat silloisten sääntöjen mukaiset. Ensimmäisenä virallisena pidettiin Kaarlo Partasen Älyn vasta 10 vuotta myöhemmin juoksemaa tulosta 29,7
1930 Suomen Raviurheilun Ystävät luopui Käpylän radan isännyydestä, kosta totalisaattorista tullut toivottua veturia radan talouteen. Helsingin Kaupungin maksama korvaus 750.000 markkaa meni rakentamisesta aiheutuneiden velkojen maksuun.
1931 Harjavaltalaisen Frans Vanhatalon tamma Tomu oli paras Käpylässä järjestetyissä Kuninkuusajoissa. Tomu voitti kaikki matkat ja tammojen kolmoisvoiton varmistivat Virkku Lintu ja Hyrinä.
1933 Tomu alitti ensimmäisenä tammana 1.30-rajan juoksemalla 29,9 maililla.
1935 Käpylässä ravattiin vain yhtenä päivänä, kun toiminta sitä ennen oli ollut täysin pysähdyksissä parisen vuotta. Samaan aikaan oli kyllä yritetty talvisin ajaa ja pelata Helsingin Ravikerhon toimesta Pohjoissatamassa, kuten muuallakin laman runtelemassa maassa
1938 toto palasi Käpylään ja vaikka päivävaihto oli kutistunut 35.000 markkaan, oli se järjestäjiä tyydyttävä. Ravien järjestäjänä toimi Helsingin Ravikerho, jota johti puuhakas Lauri Ahde.
1939 Talvisodan syttyminen keskeytti lupaavasti alkaneen nousun, mutta rauhan palattua mentiin taas eteenpäin - nyt Uudenmaan Raviseuran isännyydessä. Lama- ja sotavuosien aikana nousi raviurheilumme kiintotähdiksi uusia nimiä, jotka toisissa olosuhteissa olisivat saattaneet nousta vielä paljon suurempaan asemaan. Näistä on ennen muita - tässä ikäjärjestyksessä - mainittava ravikuninkaat Lohdutus ja Eri-Aaroni, jotka kilpauran lisäksi nousivat jättiläisiksi suomenhevosen jalostuksessa.
1941 uuteen sotaan jouduttiin kesällä ja vaikka rintama aluksi eteni kauaksi itään, oli ravitoiminta luonnollisesti alamaissa koko valtakunnassa. Käpylän rata-alue oli koko sodan ajaksi otettu tarpeellisempaan käyttöön, pääkaupungin ilmapuolustuksen tarpeisiin.
1946 rauhan tultua oli voimat koottu myös raviväen keskuudessa ja saman vuoden syksyllä perustettiin Helsingin Ravirata Oy, missä olivat yhtä suurilla panoksilla mukana Suomen Raviurheilun Ystävät, Uudenmaan Raviseura, Helsingin Ravikerho ja Hevoskauppiaiden ja -kasvattajien liitto. Yhtiön johtokunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin tohtori A.G. Backman ja sihteeriksi Ragnar Moring, jonka työ jatkui edelleen Vermon ratayhtiön hallituksessa.
1947 vasta nyt, yli 20 vuotta avajaiskilpailujensa jälkeen, pääkaupungin ravirata oli ottamassa suunnannäyttäjän aseman, joka sille oli jo perustamisvaiheessa ollut varattuna. Kesällä olivat valmiina viisikerroksinen tuomaritorni ja peräti 20-luukkuinen totorakennus. Käpylän uuden elämän syntyä oli alkukesän raveissa todistamassa Yhdysvaltain lähettilään ja kolmen ministerin lisäksi yli 7000-päinen rahvas ja kahden päivän totovaihdoksi tuli komeasti yli miljoona markkaa. Samana kesänä Käpylän Kuninkuusajoissa vei seppeleen kolmella puhtaalla voitolla vihtiläisen Jalmari Haajan omistama ja ajama Eri-Vili. Kuninkuuskilpailu ajettiin kahden hevosen ennätysajoina ilman totalisaattoria, mutta tasoituslähtöihin yleisö pelasi kahtena päivänä yhteensä 1,4 miljoonaa.
1949 Ruotsalainen lämminverijoukkue vieraili Turussa ja Käpylässä. Tasoitusajossa nähtiin ensimmäisen kerran "kiertelevä lähetystapa", joka auttoi voittoon ruotsalaisen Obellan ajalla 28,7. Urho Surakka opiskeli systeemin yön aikana ja sunnuntaina hänen ajamansa tamma Vilkku karkasi vierailta heti kättelyssä ja voitti lämminveriset.
1955 vuodesta tuli merkittävä Käpylän ja koko maan raviurheilun kannalta. Venäläisen 11 hevosen ravijoukkueen talvinen vierailu sai aikaan mahdottoman yleisöryntäyksen ja vauhditti myös Lämminveriraviliiton perustamista myöhemmin samana vuonna. Joukkueen kovin nimi oli Pervenets 18,9, mutta Käpylän nopein oli sittemmin Ruotsiin myyty tamma Pichta, joka voitti mailin ryhmäajon ajalla 25,4. Purje oli parhaana suomalaisena neljäs. Raveista oli toivottu menestystä, mutta odotukset täyttyivät silti. Pääsylippuja oli varattu 12.000, ne loppuivat pahasti kesken ja poliisi arvioi paikalla olleen lopuksi 20.000 ihmistä. Taloudellisen menestyksen lisäksi raveista korjattiin myös melkoinen julkisuushyöty, jota eivät ainakaan vähentäneet paikalla olleet Neuvostoliiton ja Ruotsin suurlähettiläät Lebedev ja Engzell.
1956 Pelivalikoimaan tuli voittajan ja sijoituksen ohelle kaksoisveikkaus, joka sai lievästi laskussa olleet vaihdot uuteen kasvuun.
1958 raviurheilun uudella nousulla oli vaikutusvaltaiset tekijänsä. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen sai Neuvostoliiton päämieheltä Nikita Hrustshevilta lahjaksi kaksi orlov-rotuista tammaa ja yhden oriin, jotka täällä tultiin tuntemaan nimillä Kaunotar, Suosikki ja Lento. Lahjasta ei voinut kieltäytyä, mutta koska täällä ei voinut lämminverisillä kilpailla, lähti Lento valmennukseen Ruotsiin ja tammat jäivät varsalomalle.
1959 totalisaattorin pelaajien osuus nostettiin alkuperäisestä 70 prosentista 75 prosenttiin.
1960 Käpylässä tehtiin historiaa 14.7. Kekkosen lahjatammojen varsat olivat varttuneet 2-vuotiaiksi ja Tuomo Mäkelä voitti maan ensimmäisen oman lämminverilähdön ostamallaan Tamaralla, Suosikin varsalla. Tulos oli 33,2/1200 m ja seuraavina olivat Sakovitska, Korsunj ja Kaunottaren varsa Katja. Kuninkuusravit ajettiin taas Käpylässä ja totossa vaihtui 34 luukun kautta uudet ennätysnumerot 3,2 miljoonaa, suurimman lähtövaihdon oltua 369.500 markkaa. Kuninkuushevoset juoksivat nyt viimeisen kerran vanhoilla säännöillä, kahdenkeskisinä lähtöinä. Ylivoimaisiksi voittajiksi tulivat Kaarlo Partasen ori Ero-Lohko ja Tuomo Mäkelän tamma Sato-Satu, edellinen kolmannen ja jälkimmäinenkin jo toisen kerran. Aikaisemmin samana kesänä oli aloitettu täysin uudenlainen V5-peli. Ruotsista saatu idea otettiin ensin innolla vastaan - kauden paras vaihto 300.000 markkaa - mutta jo seuraavan vuoden keskivaihdoksi jäi vajaat 40.000.
1963 Tuomo Mäkelä oli tekijänä myös ensimmäisen kansainvälisen tähden syntymisessä. Päivälleen kolmen vuoden kuluttua Tamaran urotyöstä 2-vuotias ori Limit paineli Käpylässä 1000 metrillä 18,8, mitä kovempaa yksikään samanikäinen ei ollut koskaan juossut Euroopassa. Tulosta ei hyväksytty EE-ajaksi, koska kyseessä oli ns. propagandaravit ilman rahapalkintoja. Myöhemmin syksyllä Limit juoksi Käpylässä Pohjoismaiden ennätyksen 21,5 ja pian sen jälkeen se myytiin Ruotsiin, missä vaikutti vuosia yhtenä mana parhaista. Samana vuonna Vilho Lehikoisen amerikkalaisrotuinen ori Frappant oli ensimmäinen virallinen 1.20-alittajamme, se juoksi Vaasassa 19,8a/2000 m.
1964 Käpylän 30-paikkainen ratatalli valmistui talvella ja uusia kaupunkilaisia hevosenomistajia tuli innolla mukaan nousevan urheilun harrastajiksi. Osa karsinoista oli omistajien vuokraamia, toista osaa isännöi ensimmäinen varsinainen ratavalmentaja Teuvo Viipuri. Myös ensimmäiset ratavalot saatiin käyttöön saman vuoden syksyllä ja iltaraveja järjestettiin vielä niinkin myöhään kuin lokakuussa. Jakotka juoksi kesällä Vaasassa ensimmäisenä tammana alle 1.20-rajan ja oli muutaman viikon päästä ensimmäinen virallinen saman rajan rikkoja Käpylässä, Pentti Kosola ajoi 19,8a.
1965 hevosten voittosummat otettiin käyttöön sarjaperusteina. Käpylän urheilullisena uutuutena olivat ns. meetingit, jotka käsittivät keväällä yhteensä kuusi peräkkäistä viikonloppua kaksipäiväisiä raveja. Meeting-voittajia olivat ensin Bemol ja Hilaro, sitten Pesenka ja Kaveri. Vuosikymmenen lopun näkyvimmät lämminveriset olivat itäistä perua, valmiina kilpahevosina tuotuja orloveja tai näiden ja amerikkalaisten risteytyksiä, venäläisiä: Cest, Isorsk, Pulemjot, Ukor, Namjek ja Gletser sekä tammat Unikalnaja ja Zazhimka, jotka olivat ranskalaisen isän ja venäläisen emän jälkeläisiä. Kolmen viimeksi mainitun ura jatkui vielä väkevästi 1970-luvulla, jolloin Rasluka tuli täydentämään puoliranskalaisten tammojen ja Osman oriiden ketjua. Kesällä 1965 rantautui meille aito-ranskalainen Nelson V, jolla oli muutaman päivän hallussaan jopa SE-tulos 19,2a.
1966 totalisaattorissa pelaajan osuus nostettiin 80 prosenttiin.
1967 Käpylän V5-peli otettiin kehitystoimien kohteeksi. Pelin vastaanotto laajennettiin Helsingin ulkopuolelle ja tämä etäpelin esiaste saikin vaihdon loivalle kehitysuralle.
1969 Suomen Ravirenkaan 50-vuotisjuhlareveissa oli nimekkäitä vieraita kaikista Pohjoismaista ja Neuvostoliitosta. Krepki-Zarok voitti pääkilpailun ennen Sharia, Fredrikiä ja Limitiä. Fredrik puolestaan löi pohjoismaisessa kaupunkiottelussa aika joukon kansainvälisiä tähtihevosia: Fox Hanover, Isorsk, Rolls Royal… Suomenhevosten juhlalähdössä yllätti Varama vieden merkittävän 4.000 markan palkinnon. Totossa oli paras lähtövaihto 17.000 ja kahden päivän vaihto yhteensä 250.000 markkaa.
1970 Kuninkuusravit oli kolmannen kerran uskottu Käpylän järjestettäväksi. Hallitseva kuningas, Ville Pernaan Forte voitti kaksi avausmatkaa ja vaikka se jäi 3000 metrillä neljänneksi, säilyi 0,1 sekunnin ero Alo-Valoon. Tammojen puolella otti Veikko Okkolan Tella ensimmäisen kolmesta seppeleestään ja teki lopulta 0,9 sekunnin eron Marinkaan
Ensimmäiseksi Derby-voittajaksi rynnisti ylivoimainen Casa valmentajansa Erik Skutnabbin ajamana. Voittaja juoksi 26,6a ja sai sen aikaisen huippupalkinnon 3.000 markkaa. Casan isä oli Casanova, 1951 Ruotsissa syntynyt ori, joka tuli tänne ratsastuspiirin hankintana mutta joka ravisukuiseksi paljastuttuaan ja nuorena hyvin kilpailleenakin otettiin juoksijajalostuksen käyttöön. Sen ensimmäisestä ikäluokasta syntyi Corona, joka teki jopa uraa uurtavan kilpailumatkan Länsi-Saksaan ja sai siellä hämmästyttävän volttituloksen 17,0. Toiseen ikäluokkaan syntyi puolestaan Fredrik, jonka meriittejä oli sittemmin useat voitot niin Moskovassa kuin Solvallassakin. Ennen Casanovaa pääsi vain ylen harva amerikkalaisrotuinen osallistumaan täällä siitokseen, lähinnä Earl Scovere, Frappant sekä kahden varsan isä Eagle, jonka toinen tytär oli Louise, myöhempi SE-tamma.
1971 oli raviurheilun uuden nousun merkkivuosi, suuri vedenjakaja. Käpylän katsomo sai lasiseinät, etupiha asfaltoitiin ja pelipaikkoja kohennettiin huomattavasti. Katsomon vihkiäisraveihin saatiin ilmaisen sisäänpääsyn ja maksuttoman V5-rivin houkuttelemana yli 10.000-päinen yleisö ja päivän totovaihdoksi tuli komea 150.000 markkaa. Koko kauden - 30 päivää - keskivaihdoksi saatiin totossa 107.224 markkaa (+34,7 %), V5-pelissä 5.748 (+15, %) ja yleisömäärässä 1850 (+ 16,0 5). Vaikka V5-pelin osuus koko pelistä olikin vielä varsin pieni, oltiin oikealla tiellä.
1972 Käpylässä oli jo 40 ajopäivää, joiden keskivaihdoksi tuli jo komeat 178.372 markkaa. Syksyllä tuli Käpylään taas vähän uutta ilmettä, kun maan ensimmäinen starttiauto - Ruotsin Jägersron vanha Cadillac - otettiin tehtäväänsä. Siihen saakka siivekkeet oli viritetty henkilöauton peräkärryn päälle. Päättäjäispäivän V5-vaihdoksi nousi jo komea 26.700 markkaa.
1973 perinteinen Oslo - Kööpenhamina - Helsinki -kaupunkiottelu käytiin elokuussa Käpylässä. Norjalainen Scott Protector vei Karsten Buerin ajamana molemmat lähdöt, kotiradan Ohöj oli toinen ja tanskalainen Joe's Sporup kolmas. Kaupunkiottelun ja Derbyn välissä tehdyllä pikaremontilla lyhennettiin Käpylän rata 860 metrin mittaiseksi. Messukeskuksen parkkikenttä laajeni vanhan etukaarteen päälle, ja uusina kilpailumatkoina tulivat käyttöön 1800, 2200, 2700 ja 3200 metriä. Derbyn voittajaksi tuli Antti Hannulan Star Speed tuloksella 26,9a/2700 m. Valtakunnallinen V5 tuli Käpylässä mahdolliseksi muutaman innokkaan asiamiehen sekä linja-autojen pikavuoroyhteyksien avulla. Keskivaihdoksi saatiin 41.663 markkaa. Totossa tuli 41 päivän keskivaihdoksi jo 294.040 markkaa.
1974 Käpylän menestyvään V5-peliin oli kiinnitetty huomiota muuallakin kuin radan johdossa. Huhtikuussa 1974 pelin isännäksi tuli Suomen Hippos ja parin kuukauden hiljaisen siirtymävaiheen Käpylässä alkoi uusi ratakohtainen V4-peli. Viimeinen oma V5-vaihto oli 46.112 ja valtakunnallinen avaus 113.281 markkaa. Ensimmäinen V4 keräsi puolestaan 18.224 markkaa. Totovaihto nousi edelleen kovalla vauhdilla, 49 päivänä pelattiin nyt jo 462.519 markkaa.
1975 Lämminveriraviliiton 20-vuotisjuhlaraveissa Stig H Johanssonin tamma Fame voitti uloslyöntiajon finaalissa Meadow Trishin ja sen tulos 17,7a/1600 m jäi Käpylän rataennätykseksi.
1976 Charme Asserdal voitti ensimmäisen suurkilpailunsa, Seppeajon Jukka Ojanperän ajamana. Tulevan maailmantähden tulos 30,4/2340 m kertoo enemmän olosuhteista kuin silloisesta varsatasosta. Käpylän rata täytti 50 vuotta ja sen kunniaksi ajettiin toukokuun 9. päivänä kansainväliset juhlaravit, joissa ajettiin peräti 15 lähtöä. Kisojen vieraslista oli niin mittava, että se lienee ylittämättä vieläkin: Sören Nordin, Gunnar Nordin, Stig H Johansson, Ulf Thuresen, Olle Elfstrand, Olle Lindqvist, Uno Swed… Juhla-ajossa oli peräti kolme kahdeksan hevosen karsintalähtöä ja finaalin voitti Ulf Thoresenin ajama Silius ajalla 18,9a/1800 m. Ulkomaalaiset hevoset juoksivat kaikkiaan 31 starttia ja saivat totosijat 4-4-3. Juhlavuoden totovaihto 55 päivällä oli keskimäärin markkaa.
1977 Vuosikymmenen alusta viimeiseen toimintavuoteen 1977 ravipäivien määrä Käpylässä lähes kolminkertaistui. Joulukuun 11. päivänä ajettujen päättäjäisravien järjestysnumero oli 65 ja se oli paljon sellaisiin olosuhteisiin. Käpylän viimeinen päivävaihto oli totossa 759.730 ja V4-pelissä 118.541 markkaa. Paikalla oli 4310 katsojaa todistamassa erään aikakauden loppua. Riitta Tenkasen ajama Filia Hunt voitti Käpylän viimeisen lähdön - Anaskin tehtäväksi jäi "sammuttaa valot", se laukkasi matkalla ja ylitti tolpan viimeisenä. Pekka Korpi voitti Käpylän viimeisen liigan 64 ykkösellä ennen Pertti Puikkosta (29) ja Tuomo Mäkelää (22).
Yritykselle
Kilpailijalle
Info & löydä perille
Tapahtumakalenteri